Telluuritetrakloridi

Telluuritetrakloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10026-07-0
PubChem CID 61443
Ominaisuudet
Molekyylikaava TeCl4
Moolimassa 269,4
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1][2]
Sulamispiste 225 °C[1]
Kiehumispiste 394 °C[3]
Tiheys 3,0 g/cm3[4]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa
Infobox OK

Telluuritetrakloridi (TeCl4) on telluuri- ja klooriatomien muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä ja muiden telluuriyhdisteiden valmistuksen lähtöaineena.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa telluuritetrakloridi on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä ainetta. Nesteenä ja kaasuna se on punaista. Kaasufaasissa yhdiste esiintyy TeCl4-monomeerina, mutta kiinteässä ja nestemäisessä olomuodossa polymeerinä. Kiteisessä telluuritetrakloridissa toistuva yksikkö on kuutiomainen Te4Cl16-tetrameeri, jossa jokainen telluuriatomi on sitoutunut kuuteen klooriatomiin ja telluuri- ja klooriatomit vuorottelevat kuution kärkinä. Nestemäisenä telluuritetrakloridi johtaa sähköä ja tämä johtuu TeCl3+, Te3Cl13-- ja Te2Cl102--ionien muodostumisesta.[3][5]

Telluuritetrakloridi ei liukene veteen, mutta hydrolysoituu veden vaikutuksesta telluuridioksidiksi ja vetykloridiksi. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin, etanoliin, etyyliasetaattiin, bentseeniin ja tolueeniin. Telluuritetrakloridi muodostaa additiotuotteita useiden Lewis-emästen kanssa.[1][2]

Valmistus ja käyttö

Telluuritetrakloridia voidaan valmistaa suoraan alkuaineistaan klooraamalla telluuria. Muita tapoja ovat telluurin tai telluuridioksidin klooraus käyttämällä klooraavana kemikaalina tetrakloorimetaania, arseenitrikloridia tai rikkidikloridia.[1][5]

Te + 2 Cl2 → TeCl4

Telluuritetrakloridia voidaan käyttää niin epäorgaanisten kuin orgaanistenkin telluuriyhdisteiden valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää myös katalyyttinä kloorattaessa bentseeniä tai fenoleja ja vedytettäessä karboksyylihappoja tai estereitä alkoholeiksi.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield &R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.9.2014
  2. ↑ a b c Guy Knockaert: Tellurium and Tellurium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.9.2014
  3. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 590–591. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2014). (englanniksi)
  4. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.94. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2014). (englanniksi)
  5. ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 772–775. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)