Taisto Martiskainen

Taisto Martiskainen (26. tammikuuta 1943 Suojärvi – 21. elokuuta 1982 Leppävirta) oli suomalainen kuvanveistäjä, joka teki myös monumenttiteoksia.

Hän opiskeli Taideteollisessa ammattikoulussa 1959–1960 sekä Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1960–1963 sekä Wäinö Aaltosen oppilaana 1960-luvun alussa.

Taisto Martiskaisen julkinen taiteilijaura alkoi säästölippaasta, joka Martiskainen suunnitteli ja muotoili yhteistyössä puolisonsa Maija Nuotion kanssa vuonna 1963. Tässä MK-tuotteen valmistamassa käytännöllisessä taideteoksessa Roopa Ankka vartioi rahakirstua. Siitä muodostui Kansallis-Osakepankille hittituote, josta on muodostunut suosittu keräilyesine.

Ensimmäisen julkisen patsaskilpailunsa hän voitti 18-vuotiaana vuonna 1962 kuvanveiston opiskelijana teoksellaan Kiikkujat, joka paljastettiin vuonna 1964 Helsingin Roihuvuoressa. Kiikkujien luomisprosessistaan Taisto Martiskainen on kertonut näin: "Kiikkujien vuoksi jouduin lopettamaan koko opiskelun. Voi sitäkin nuoruuden tuskaa! Olin rakennellut kiikkujia jo vuoden ja sitten eräänä iltana hermostuin siihen ja pasautin sen kirveella paloiksi. Aloitin uudelleen ja tein vuoden uutta, kunnes olin siihen tyytyväinen."^[1]

Kanavatyttö paljastettiin vuonna 1963 Joensuussa. Pian perinteeksi muodostui veistoksen lakittaminen koulujen päätöspäivänä. Taisto Martiskaisen ehkä kuuluisimmaksi työksi muodostui Crescendo, joka valmistui vuonna 1970. Martiskainen on itse todennut vuoden 1918 kansalaissodan muistolle tekemästään veistoksesta näin: "Tässä maassa on tehty suuria muistomerkkejä pienillekin asioille. Minä tiesin olevani suurella asialla."^[2]

Taisto Martiskainen sai suurta huomiota voittamalla Imatran kauppalan järjestämän kutsukilpailun vuonna 1968. Kilpailussa haettiin muistomerkkiä Imatraan koskeen heittäytyneiden naisten muistoksi. Taisto Martiskainen voitti kilpailun Imatran Impi -nimisellä työllään, jota luonnehdittiin täysin sopimattomaksi tällaiseen aiheeseen. Vastustuksesta huolimatta veistos pystytettiin suihkualtaaseen Vuoksen varrelle Krunupuistoon vuonna 1972.^[3]

Viimeiseksi Taisto Martiskaisen julkiseksi veistokseksi jäi Runonlaulajan patsas Bomballa, Nurmeksessa 1981. Aihe inspiroi Martiskaista suuresti, koska sai työskennellä pitkästä aikaa kotiseudulleen tulevan veistoksen parissa. Veistoksen aihe Ogoi Määränen oli kotoisin Suojärveltä eli samalta paikkakunnalta kuin taiteilija itsekin. ^[4]

Taisto Martiskainen kuoli kesken luomiskautensa Paukarlahdessa Leppävirralla 21.8.1982, kun hän hukkui saunaillan aikana elokuun illan tummuvaan veteen.^[5]

Jyri Martiskainen on kirjoittanut Taisto Martiskaisesta ja hänen puolisostaan Maija Nuotiosta elämäkerran (Roopesta Crescendoon 2022). Kirjassa kuvataan taiteilijoiden elämää syntymästä kuolemaan, lapsen kasvamista kipsisäkkien keskellä sekä arjesta, jossa monet kuvanveistäjäparin teokset ovat syntyneet.