Pyhä Imre
Pyhä Imre (unk. Szent Imre herceg; k. 2. syyskuuta 1031) oli unkarilainen prinssi ja pyhimys.
Elämä
Imre oli kuningas Tapani Pyhän ja hänen puolisonsa Baijerin Gizellan tiettävästi ainoa aikuisikään elänyt poika, jonka arvellaan syntyneen joskus vuosien 1001 ja 1007 välillä. Ennen häntä Tapanille ja Gizellalle oli syntynyt poika, joka sai nimekseen Otto (unk. Ottó) Saksan keisarin Otto III:n mukaan ja kuoli jo lapsena. Myös Imre sai nimensä Saksan keisarin, enonsa Henrik II:n mukaan.[1]
Niukat tiedot Imren elämästä perustuvat lähinnä legendoihin. Ilmeisestikin häntä kasvatettiin kuninkaaksi, ja kasvatusta ohjasi piispa Gellért. Prinssi Imreä varten kirjoitettiin latinankielinen kokoelma poliittisia ja moraalisia ohjeita valtakunnan tulevalle hallitsijalle; teos tunnetaan ”Tapani-kuninkaan neuvoina” (lat. Admonitiones, unk. István király intelmei tai Intelmek), mutta luultavasti sen kirjoitti Kalocsan arkkipiispa Asztrik. 1020-luvun lopulla Imre sai hallittavakseen Biharin herttuakunnan, ja hänen on väitetty myös itsenäisesti johtaneen unkarilaisia sotajoukkoja vuonna 1030, kun Henrik II:n seuraajan, keisari Konrad II:n joukot hyökkäsivät Unkariin.[1]
Imrelle todennäköisesti suunniteltiin naimakauppoja, mutta varmoja tietoja puolison tai morsiamen henkilöllisyydestä ei ole säilynyt, vain joissain lähteissä viittauksia kihlaukseen tai avioliittoon Bysantin tai Kroatian hallitsijan tyttären kanssa. Jos tällainen avioliitto solmittiinkin, siitä ei tiettävästi jäänyt lapsia. Tämän vuoksi Imren kuoleman jälkeen, 1100-luvulta lähtien, hänen legendaansa alettiin liittää kertomuksia hänen naimattomuudestaan ja siveydestään, kenties osana kirkon tuonaikaista kampanjaa kirkonmiesten selibaatin puolesta.[2]
Pyhän Imren kultti ja muisto
Syksyllä 1030 nuori prinssi Imre sai surmansa metsästysretkellä, kun villikarju hyökkäsi hänen kimppuunsa. Kuoleman jälkeen hänen hurskaudestaan ja siveydestään ja hänen haudallaan tapahtuneista ihmeteoista alkoi levitä kertomuksia. Yksi tunnetuimmista legendoista kertoo Konrad-nimisestä saksalaisesta sotilaasta, joka oli syyllistynyt niin raskaisiin synteihin, että edes paavi Gregorius VII ei halunnut antaa hänelle synninpäästöä vaan määräsi hänet katumusharjoituksena kiertämään pyhimysten haudoilla rukoilemassa kantaen raskasta, rautakahlein kiinnitettyä haarniskaa. Kun Konrad lopulta saapui rukoilemaan Imren haudalle, haarniska putosi hänen päältään.[1]
Imre kanonisoitiin yhdessä isänsä Tapani Pyhän ja opettajansa piispa Gellértin kanssa 1083.[1] Hänen kulttinsa levisi keskiajan Euroopassa myös Unkarin ulkopuolelle. Puolassa Pyhä Imre yhdistettiin tarinaan tuntemattoman kuninkaan metsästysretkellä saamasta ilmestyksestä, ja syntyi legendaversio, jossa Imre metsästää yhdessä Puolan ruhtinaan Mieszko I:n kanssa ja solmii Mieszkon tyttären kanssa neitseellisen avioliiton.[3]
Pyhän Imren nimeä kantavia paikkakuntia on historiallisen Unkarin alueella useita, samoin hänelle omistettuja kirkkoja sekä hänen mukaansa nimettyjä kouluja, sairaaloita ym. laitoksia. Imre on erityisesti Unkarin nuorison suojeluspyhimys. Kirkkotaiteessa hänen tunnuksenaan on siveyttä symboloiva lilja.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d Trónörökös nélkül maradt a királyság Szent Imre herceg halála után Múlt-kor történelmi magazin. 5.11.2023. Viitattu 16.9.2024. (hongrois)
- ↑ Kristó, Gyula: ”A család”, Szent István király. Budapest: Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Bradács, Gábor: „Heinricus filius Stephani, qui tantis miraculis claruit.” Szent Imre herceg a középkori európai történetírásban. Történeti tanulmányok XVI, 2008. Debreceni Egyetem.Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Szent Imre. Wikipédia, 26.7.2024. Artikkelin verkkoversio. hu
| ||||||||||||||
