Pikkukiitäjä (lintu)
Tämä artikkeli kertoo lintulajista, sanan ”pikkukiitäjä” muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
| Pikkukiitäjä | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Tervakiitäjät Apus |
| Laji: | affinis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Apus affinis | |
 Pikkukiitäjän levinneisyys | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Pikkukiitäjä (Apus affinis) on kiitäjälintujen lahkon pienimpiä edustajia. Lajin nimesi John Edward Gray 1832.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 10–13 cm, siipien kärkiväli 32–34 cm ja paino noin 25 g. Tummanruskea, räystäspääskyn kokoinen kiitäjä, jolla on valkoinen kurkku ja yläperä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lentelee parvina hyönteisjahdissa, lento on tavallisesti hitaampaa kuin isompien kiitäjien. Ääni on vaihtelevan voimakasta viserrystä. Lajista tunnetaan 6 alalajia.
Levinneisyys
Afrikka ja Aasian eteläosat Indonesiaan saakka. Euroopassa, lähinnä Turkissa, mainitaan elävän 1 800–5 000 yksilöä. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Osa kannasta on paikkalintuja, osa pohjoisimmista populaatioista muuttaa etelään.
Elinympäristö
Taajamat ja kaupungit, vuoristoseudut.
Lisääntyminen
Pesii yhdyskunnittain rakennuksissa ja kalliojyrkänteillä. Pari pesii samassa kolossa vuodesta toiseen. Munia on 1–3, joskus 4, haudonta-aika on noin 3 viikkoa ja molemmat emot osallistuvat haudontaan. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 5–6 viikon ikäisinä.
Ravinto
Ilmameren hyönteiset ja hämähäkit.
Lähteet
- Singaporen linnut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Israelin linnut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X
Viitteet
- ↑ BirdLife International: Apus affinis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
|
