Merijuolavehnä
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Merivehnä kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: lajin nimi on nykyään merihaprajuola (Thinopyrum junceiforme) |
Merijuolavehnä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Elinvoimainen [1] | |
| |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset |
Kladi: | Yksisirkkaiset |
Kladi: | Commelinids |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Juolat Elytrigia |
Laji: | juncea |
Kaksiosainen nimi | |
Elytrigia juncea | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Merijuolavehnä Commonsissa | |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK |
Merijuolavehnä eli haprajuola eli merijuola (Elytrigia juncea, syn. Elytrigia junceiformis, Elymus farctus) on monivuotinen heinäkasvi, joka muistuttaa juolavehnää (Elymus repens). Sitä tavataan Euroopan ja lähimaanosien merenrannoilla.
Ulkonäkö ja koko
Merijuolavehnä kasvaa 15–50 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi ja lehdet ovat sinivihreät ja siniharmaat. Kukintona on 4–20 cm pitkä harsu tähkä. Tähkässä on 4–9 3–8-kukkaista 15–28 millimetriä pitkää tähkylää. Merijuolavehnä risteytyy helposti juolavehnän kanssa.[2]
Levinneisyys
Merijuolavehnän levinneisyysaluetta ovat Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän merenrannat. Se kasvaa Välimeren, Mustanmeren, Itämeren, Pohjanmeren ja Ison-Britannian, Irlannin, Ranskan, Espanjan ja Portugalin alueiden Atlantin valtameren rannoilla.[3] Pohjoismaissa merijuolavehnä on eteläinen merenrantahietikoilla kasvava laji.[2]
Merijuolavehnä Suomessa
Suomessa kasvaa merijuolavehnän alalaji merivehnä (Elymus farctus ssp. boreoatlanticus, aiemmin Elymus farctus ssp. boreali-atlanticus).[4] Se on rauhoitettu laji ja arvioitu vaarantuneeksi, aiemmin äärimmäisen uhanalaiseksi.[5][6] Merivehnän kasvupaikkoja tunnetaan Suomessa Kemiönsaaren Öröstä, Paraisten Jurmosta ja Hangosta.[7]
Lähteet
- ↑ Rowe, J.: Elytrigia juncea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 856. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Anderberg, A.: Strandkvickrot (Elytrigia juncea (L.) Nevski) (Merijuolavehnän levinneisyys Maan pohjoispuolella) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. (ruotsiksi)
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 194. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2.
Aiheesta muualla
- Den virtuella floran: Strandkvickrot (Elytrigia juncea (L.) Nevski) (ruotsiksi)
|