K. B. Wiklund
Karl Bernhard Wiklund (1868 Västerås – 28. elokuuta 1934 Uppsala) oli ruotsalainen Lapin-tutkija ja Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori 1905–1933.[1] Hänen arkistonsa on Uppsalan yliopistonkirjastossa. Ruotsin valtionarkistossa on hänen lapinkyliä koskeva jäljennöskokoelmansa.[2][3]
Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Wiklund hän lähti tutkimaan tunturisaamelaisten kieltä ja oloja ja eli kaksi vuotta lapinkodissa heidän luonaan. Takaisin palattuaan Wiklund suoritti 1894 filosofian lisensiaattitutkinnon, sai 1896 tohtorinarvon ja hänet nimitettiin 1896 Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentiksi. Vuodesta 1905 alkaen Wiklund toimi suomalais-ugrilaisen kielitieteen professorina eroten vuonna 1932 virastaan täysinpalvelleena. [3]
Wiklund tutki ensimmäisenä saamenkieltä nykyaikaisen kielitieteen kannalta suorittaen tutkimuksensa pääasiassa Ruotsin Lapissa. Hän otti kuitenkin samalla huomioon kaikki saamenkielen murteet ja esitti niistä laajan yleiskatsauksen. Wiklund laati luulajansaamen oppikirjan, joka oli perustana Ruotsin saamen kirjakielelle. Hän otti osaa myös saamenkielisen raamatun käännös- ja julkaisemistyöhön. Wiklund tutki myös laajemminkin suomalais-ugrilaisia kieliä ja niiden mahdollista sukulaisuutta indoeuroppalaisten kielien kanssa. Wiklund oleskeli vuosina 1892–1893 Suomessa ja tutustui tällöin myöskin suomen kieleen murteita myöten. Hän sairasti jo nuoresta saakka keuhkotautia ja nuorena ylioppilaana lähti Lappiin saadakseen parannusta tähän tautiin.[3]
Hän toimitti yhdessä E. N. Setälän kanssa teossarjan Suomen kielen muistomerkkejä ensimmäisen osan.
Julkaisuja
- Laut- und Formenlehre der Lulelappischen Dialekte (1891)
- Stufenwechselstudien (Le Monde Oriental 1913, 1915, 1919)
- Die Herkunft der Lappen (1937, Folkliv)
Lähteet
| ||||||||||||||||||||||
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
