James Gillespie Blaine (31. tammikuuta 1830 West Brownsville Pennsylvania – 27. tammikuuta 1893 Washington, D.C.) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja lakimies.[1] Hän toimi edustajainhuoneen puhemiehenä vuosina 1869–1875, senaattorina 1876–1881 ja ulkoministerinä 1881 sekä 1889–1892. Hän oli myös republikaanipuolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1884, mutta hävisi niukasti demokraattien Grover Clevelandille[1].
Blaine istui Mainen osavaltion edustajainhuoneessa vuosina 1859–1862, joista kaksi viimeistä vuotta edustajainhuoneen puhemiehenä. Hänet valittiin republikaanina kongressiin vuonna 1863 ja edustajainhuoneen puhemieheksi 1868. Puhemiehenä ollessaan hän vaati perustuslakiin lisäystä, joka kieltäisi uskonnollisia kouluja käyttämästä julkisia varoja.
Vuonna 1876 Blaine valittiin senaattiin. Hän oli ehdolla republikaanien presidenttiehdokkaaksi 1876 ja 1880, mutta ei tullut valituksi.
Ulkoministerinä
Blaine toimi ulkoministerinä James Garfieldin, Chester A. Arthurin ja Benjamin Harrisonin hallinnoissa. Garfieldin murhan jälkeen hän jatkoi Arthurin hallituksessa joulukuuhun 1881, minkä jälkeen hän erosi. Vuonna 1889 hänestä tuli Harrisonin hallituksen ulkoministeri, mutta hän joutui eroamaan tästä tehtävästä kesäkuussa 1892 heikentyneen terveydentilansa vuoksi.[1]
Lähteet
↑ abc"Blaine, James G." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Gillespie Blaine.
Henkilöartikkeli James G. Blainesta kongressin sivuilla
