Haruna (1913)

Haruna / 榛名
Haruna 1934
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Kawasaki, Kōbe
Kölinlasku	16. maaliskuuta 1912
Laskettu vesille	14. joulukuuta 1913
Palveluskäyttöön	19. huhtikuuta 1915
Loppuvaihe	romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma	26 650 t (standardi) 32 715 t (kuormattu)
Pituus	214,58 m (kokonaispituus) 211,84 m (vesilinja)
Leveys	28,04 m
Syväys	8,38 m
Koneteho	36 × Yarrow-höyrykattilaa, Brown Curtis -turbiinimoottori: 64 000 hv
Nopeus	27,5 solmua
Miehistöä	1 221
Panssarointi	230 mm (päätykkitornit) 200 mm (panssarivyö) 38–70 mm (panssarikansi)
Aseistus
Aseistus	8 × 14″ tykkiä kaksoistorneissa 16 × 6″ tykkiä 16 × 3″ tykkiä 8 × 21″ torpedoputkea
Infobox OK

Haruna (jap. 榛名) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1915 valmistunut Kongō-luokan taisteluristeilijä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Kongō-luokka (taisteluristeilijä)

Alus tilattiin Kawasakin telakalta Kōbesta, missä köli laskettiin 16. maaliskuuta 1912. Se laskettiin vesille 14. joulukuuta 1913 ja valmistui 19. huhtikuuta 1915. Alus liitettiin laivastoon ensimmäisenä päällikkönään Kajishirō Funakoshi.^[1][2] Taisteluristeilijäksi luokiteltuna aluksella tuli olla suurempi nopeus kuin taistelulaívoilla, joten siihen asennettiin 36 höyrykattilaa, jotka tuottivat Brown Curtis -turbiinimoottorin tarvitseman voiman. Kattilat olivat hiilikäyttöisiä, niissä oli öljysuihkutus ja ne oli sijoitettu kahdeksaan huoneeseen, jotka muodostivat neljä laipioiden erottamaa tilaa. Suoravetoturbiini, joka tuotti 64 000 hevosvoimaa, pyöritti aluksen neljää akselia, joiden avulla Harunan huippunopeus oli 27,5 solmua.^[3]

Mitsuzō Nunome vastaanotti aluksen päällikkyyden 13. joulukuuta 1915, jolloin alus liitettiin Japanin 2. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön. Alus lähti 9. huhtikuuta 1916 Sasebosta Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 19. huhtikuuta. Alus lähti 8. marraskuuta Kōbesta sisaraluksensa Hiein kanssa.^[2]

Saburō Hyakutake vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus lähti 1. huhtikuuta 1917 Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 11. huhtikuuta. Aluksen päälliköksi tuli 15. syyskuuta Naomi Taniguchi ja 1. joulukuuta Tsuneha Sano, kun alus siirrettiin reserviin. 20. joulukuuta aluksen päälliköksi tuli Shōkichi Ōishi.^[2] Alus vaurioitui vuonna 1917 osuttuaan kaakkoisella Tyynellämerellä Saksan keisarikunnan laivaston kaappari Wolfin laskemaan miinaan.^[4]

Alus palautettiin 1. joulukuuta 1918 palvelukseen 2. laivaston 3. taisteluviirikköön. Alus lähti 25. maaliskuuta Shibushinlahdelta Pohjois-Kiinan rannikolle, mistä se palasi Saseboon 9. huhtikuuta. 28. kesäkuuta 1919 allekirjoitetun Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti Japanille siirtyivät Saksan Tyynenmeren siirtomaat Qingdaon satamakaupunkia lukuun ottamatta.^[2]

Alus lähti 29. elokuuta 1920 Tateyamasta Neuvostoliiton rannikolle ja se palasi 7. syyskuuta Otaruun. Aluksen ollessa 12. syyskuuta tykistöammunnoissa Motsudanniemen edustalla Hokkaidōlla, sillä tapahtui putkiräjähdys, joka repi 14 tuuman tykin putken kahtia ja lennätti etummaisen tykkitornin panssarikaton paikaltaan. Tornissa olleet seitsemän miestä saivat surmansa. Yokosukan laivastoarsenaali korjasi tykkitornin ja samalla elevaatiota kasvatettiin 25 asteesta 33 asteeseen.^[2]

Heishirō Ōmi vastaanotti aluksen päällikkyyden 20. marraskuuta 1920. Alus siirrettiin 1. joulukuuta reserviin. Heinäkuussa 1926 aluksen ammusvarastojen ja konehuoneiden suojaa parannettiin Yokosukassa. Samalla alukselle asennettiin torpedovyöt, ja alukselle rakennettiin tilat kolmelle tyypin 90 malli 0 -kellukekoneelle. Kaikki aluksen 36 Yarrow-kattilaa korvattiin 16 uudentyyppisellä kattilalla, ja sille asennettiin Brown–Curtis-suoravetoturbiinit. Muutostöiden seurauksena savuhormeista poistui yksi. Aluksen aseistuksesta poistettiin neljä torpedoputkea. Muutostyöt valmistuivat heinäkuussa 1928, jolloin alus luokiteltiin taistelulaivaksi.^[2]

Haruna liitettiin 10. joulukuuta 2. laivaston 4. taisteluviirikköön päällikkönään Akira Gotō. Keisari Hirohiton pikkuveli, prinssi Nobuhito Takamatsu saapui 1. helmikuuta 1929 kadettina alukselle. Alus lähti 28. maaliskuuta 1929 Kuresta Kiinan rannikolle Yantain edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Port Arthuriin.^[2]

Alus liitettiin 30. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja Gotō ylennettiin kontra-amiraaliksi. Gotō luovutti aluksen päällikkyyden Jūgorō Arichille. Alus lähti 28. maaliskuuta 1930 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Dalianiin Kiinaan. Haruna siirrettiin 1. joulukuuta reserviin.^[2]

Aluksen muutostyöt valmistuivat 1. lokakuuta 1931, ja se lähti 8. marraskuuta Yokosukasta vierailemaan Kumamoton prefektuurissa. Tokutarō Sumiyama vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus liitettiin 20. toukokuuta 1933 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja se lähti 29. kesäkuuta Sasebosta Kiinan rannikolle Maanin saaren edustalle. Alus saapui 4. heinäkuuta Keelungiin Formosalle.^[2]

Alus lähti Makosta Peskadoreilta 13. heinäkuuta purjehdukselle Japanin eteläpuoleisille merialueille. Se saapui 20. elokuuta Kisarazuun. Aluksen toinen modernisointi alkoi 1. elokuuta 1933 Kuressa.^[2]

Washingtonin laivastosopimuksen rajoitusten poistuttua Haruna muutettiin lentotukialusten suojaustehtäviin. Sen perää venytettiin 26 jalkaa ja sille tehtiin pagoda-tyyppinen kansirakenne. Aluksen kattilat korvattiin 11 öljykäyttöisellä Kanpon-kattilalla, jotka kytkettiin uusiin turbiinimoottoreihin. Aluksen nopeus kasvoi 30 solmuun. Alukselle asennettiin takakannelle tykkitornin numero 3 taakse katapultti ja kiskot kolmelle kellukekoneelle. Koneet vaihdettiin Nakajima E8N1 tyyppi 95 (Dave)- ja Kawanishi E7K1 tyyppi 94 (Alf) -kellukekoneiksi. Pääaseiden korotuskulmat kasvatettiin 33:sta 43 asteeseen. Alus siirrettiin 15. marraskuuta reserviin, jolloin Shunzō Mito vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1934 Yokosukan laivastoalueelta Sasebon laivastoalueen alaisuuteen. Muutostyöt valmistuivat syyskuussa, ja alus luokiteltiin nopeaksi taistelulaivaksi.^[2]

Alus sijoitettiin 15. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön. Alus lähti 29. maaliskuuta 1935 Sasebosta Kiinan rannikolle Maan saaren edustalle. Se saapui 4. huhtikuuta 1936 Saseboon, mistä se lähti Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle 13. huhtikuuta. Alus palasi 22. huhtikuuta Saseboon.^[2]

Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1. laivaston 3. taisteluviirikköön ja se lähti 4. elokuuta Keelungista Formosalta Kiinan rannikolle Amoyn edustalle. Alus saapui 7. elokuuta Makoon. Alus lähti 27. maaliskuuta 1937 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle, mistä se palasi 6. huhtikuuta Saseboon.^[2]

Marco Polon sillan tapahtumat 7.–8. heinäkuuta aloittivat Kiinan ja Japanin välisen sodan. Haruna lähti 20. elokuuta Atsutasta suojaten joukkojen siirtoa Kiinaan. Alus saapui 24. elokuuta Saseboon, josta se lähti 15. syyskuuta Kiinan pohjoisrannikolle. Alus saapui Port Arthuriin 17. syyskuuta, ja se palasi 21. syyskuuta pohjoisrannikolle. Alus siirrettiin 1. joulukuuta reserviin, mistä se palautettiin palvelukseen 15. marraskuuta 1939 liitettynä 1. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön.^[2]

Alus liitettiin 10. huhtikuuta 1941 sisämerelle sijoitettuun vara-amiraali Gun’ichi Mikawan johtamaan 3. taistelulaivalaivueeseen, jonka muut alukset olivat Kongō, Hiei ja Kirishima. Tomotsu Takama vastaanotti aluksen päällikkyyden Susumu Kimuralta 20. elokuuta. Alus liitettiin elokuussa laivueensa mukana Japanin 3. laivastoon.^[5][2]

Laivueen 2. viirikköön kuuluneet Haruna ja Kongō liitettiin 29. marraskuuta Malaijan niemimaalle hyökänneen osaston rungon muodostaneeseen vara-amiraali Nobutake Kondōn 2. laivastoon. Laivaston muut osat olivat 4. risteilijälaivueen Atago, Takao ja Maya sekä niitä suojanneet kahdeksan hävittäjää. Osasto lähti vielä samana päivänä Hashirajimasta Makoon, jonne se saapui 2. joulukuuta aloittaen valmistautumisen Malakan maihinnousun tukemiseksi. Osasto jatkoi 4. joulukuuta matkaansa Makosta Indokiinaan, ja se saapui viikkoa myöhemmin Camranhinlahteen, maihinnousun Malakan niemimaalle ja Filippiineille alettua jo 8. joulukuuta.^[2]

Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-65 ilmoitti 9. joulukuuta havainneensa Britannian kuninkaallisen laivaston osaston, johon kuuluivat HMS Prince of Wales, HMS Repulse ja niitä suojanneet hävittäjät. Haruna lähti välittömästi laivaston mukana merelle kohdatakseen brittiosaston, mutta osastot eivät kohdanneet. Seuraavana päivänä Japanin laivasto-osastoa vahvennettiin ja se lähti iltapäivällä merelle etsimään vihollista. Osasto palasi 11. joulukuuta Camranhinlahteen saatuaan tiedon vihollisalusten tuhoutumisesta ilmahyökkäyksessä.^[2]

Alus lähti osaston mukana 14. joulukuuta suojatakseen toista Malakaan saapuvaa maihinnousulaivastoa, palaten tehtävän suoritettuaan 17. joulukuuta. Seuraavana päivänä alus lähti osaston mukana tukemaan Linggayenlahden maihinnousua Filippiineillä. Osasto saapui 20. joulukuuta 300 merimailia Luzonista länteen, ja se makasi seuraavat kolme päivää ankkurissa Luzonin rannikolla. Osasto palasi 23. joulukuuta Camranhlahteen, josta se jatkoi matkaansa edelleen Formosalle.^[2]

Osasto saapui Takaoon 25. joulukuuta, missä aloitettiin alusten huolto ja täydennykset. Se saapui 11. tammikuuta 1942 Makoon, josta se jatkoi 14. tammikuuta edelleen Palaulle. Osasto saapui 18. tammikuuta Palaulle suojaten Hollannin Itä-Intian maihinnousua. Laivasto-osasto jaettiin kahtia 21. tammikuuta, jolloin Haruna, lentotukialusviirikkö 2, Maya risteilijäviirikkö 4:stä sekä neljä suojaavaa hävittäjää operoivat Palaun edustalta Mindanaon itäpuolelle olevalla merialueella. Operaation päätyttyä 25. tammikuuta osastot jälleenyhdistyivät.^[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 lähti 18. helmikuuta Palaulta Staringinlahdelle lähelle Kendaria nykyiseen Sulawesiin, jonne se saapui 21. helmikuuta. Hyökkäys Hollannin Itä-Intiaan (operaatio J) alkoi 25. helmikuuta, jolloin Haruna lähti laivasto-osaston mukana Staringinlahdelta suojatakseen maihinnousua tukevaa lentotukialusosastoa.^[2]

Alus oli 1. maaliskuuta Bandamerellä matkalla Ombainsalmen kautta Joulusaarille. Alus tulitti 7. maaliskuuta viirikön ja 17. hävittäjäviirikön Urakazen, Hamakazen, Isokazen ja Tanikazen kanssa Joulusaaria. Hollannin Itä-Intian antauduttua alus palasi laivasto-osaston mukana Staringinlahdelle 9. maaliskuuta.^[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 purjehti 26. maaliskuuta Timorinmeren kautta Intian valtamerelle. Tankkeri Kenyomarulta tankattiin 1. huhtikuuta alukselle 550 tonnia polttoöljyä. Iskuosaston mukana alus suojasi lentotukialuksia, joiden lentokoneet hyökkäsivät 5. huhtikuuta Ceylonille operaatio C:ssä. Seuraavana päivänä vara-amiraali Nagumo määräsi osaston paluukurssille koilliseen. Haruna siirsi 7. huhtikuuta 200 tonnia polttoöljyä Kagerolle ja 215 tonnia Kasumille.^[2]

Harunan suojaama iskuosasto lähetti 9. huhtikuuta lentokoneensa hyökkäämään Trincomaleehen. Harunan lähettämä E8N2-kellukekone havaitsi HMS Hermeksen ja sitä suojanneet alukset, jotka upotettiin ilmahyökkäyksellä. Seuraavien parin päivän aikana osasto palasi koilliseen Andamaninmerellä läpäisten Malakansalmen. Yön laskeutuessa 13. huhtikuuta osasto ohitti Singaporen ja se siirtyi Etelä-Kiinan merelle suunnaten Japaniin. Tankkeri Kokuyomaru tankkasi 15. huhtikuuta Harunaan 1 520 tonnia polttoöljyä. Alus saapui osaston mukana 23. huhtikuuta Hashirajimaan, josta se siirrettiin Kureen telakalle huollettavaksi.^[2]

Alus palasi telakalta toukokuussa ja 19. toukokuuta se lähti viirikön osana 1. ja 3. laivaston mukana kaksipäiväisiin sotaharjoituksiin, mistä alus palasi 23. toukokuuta Hashirajamaan.^[2]

Haruna ja Kirishima lähtivät 29. toukokuuta vara-amiraali Nagumon laivasto-osaston mukana Midwaylle. Harunalta lähetettiin 4. kesäkuuta kellukekone etsimään Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia. Taistelulaivat joutuivat kello 08.17 ilmahyökkäykseen, kun 11 Midwayltä lähetettyä Yhdysvaltain merijalkaväen SB2U-3 Vindicatoria hyökkäsivät. Kagalla syttyi tulipalo, jonka sammuttamisessa avusti myös Haruna.^[2]

Kello 10.20 kaksi USS Yorktownilta lähetettyä SBD lentokonetta hyökkäsivät saaden pudotettua pomminsa vain aluksen lähelle veteen. Kello 16.49 neljä pommikonetta hyökkäsi tuloksetta ja kello 17.07 kaksi Yorktownin VB-3:n SBD-3 Dauntless syöksypommittajaa. Kahdeksan 431. pommituslentorykmentin B-17E lentävää linnoitusta hyökkäsi tuloksetta. Seuraavana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, joka aiheutti aluksella lieviä vaurioita. Alus palasi 14. kesäkuuta laivaston mukana Hashirajimaan.^[2]

Alus siirrettiin 25. heinäkuuta Kuressa telakalle, mistä se vapautui 29. elokuuta. Alus lähti 6. syyskuuta 3. taistelulaivadivisioonan ja sitä suojanneiden Makinamin ja Naganamin kanssa Kuresta Trukille, jonne ne saapuivat 10. syyskuuta.^[2]

Japanin 2. ja 3. laivasto lähti 18. syyskuuta Trukilta kohti Salomoneja, kunnes saivat paluukäskyn 20. syyskuuta. Laivastot saapuivat 23. syyskuuta Trukille. Alus lähti 11. lokakuuta Kuritan johtaman 3. taistelulaivadivisioonan mukana 2. ja 3. laivaston kanssa Trukilta Guadalcanalille. Seuraavana päivänä divisioona erkani laivastoista kevyt risteilijä Isuzun ja kolmen 2. hävittäjälaivueen hävittäjän suojaamana. Shortlandilta saapui vielä kuusi hävittäjää Kuritan divisioonan suojaksi, minkä jälkeen osasto lähti Salomoneille.^[2]

Divisioona tulittivat 13. lokakuuta Henderson Fieldiä, jolloin Haruna ampui kaikkiaan 483 kappaletta 14 tuuman kranaattia. Divisioonan käytettyä kaikki HE-kranaattinsa ne jatkoivat tulitoimintaa panssarikranaateilla. Divisioona tuhosi kentällä yli 40 lentokonetta. Yhdysvaltain laivaston moottoritorpedovenelaivue 3 hyökkäsi osastoa vastaan, mutta hävittäjät torjuivat hyökkääjät. Poistuttuaan alueelta divisioonan alukset tankattiin 17.-18. lokakuuta.^[2]

Haruna joutui 26. lokakuuta ilmahyökkäykseen, mutta ei vaurioitunut. Divisioona palasi 30. lokakuuta Trukille, mistä ne lähtivät 9. marraskuuta. Alus oli 13. marraskuuta lähellä Ontong Java atollia 3. taistelulaivadivisioonan mukana, mistä se tuki Hendersonin lentokenttää tulittavaa Kondon osastoa. Kirishiman upottua Savon saaren lähellä 3. taistelulaivadivisioona poistui 15. marraskuuta alueelta Trukille, jonne se saapui 18. marraskuuta.^[2]

Alus oli Trukilla, kunnes se lähti 30. tammikuuta 1943 keisarillisen Japanin laivaston 2. ja 3. laivastosta kootun osaston kanssa kohti Salomonin saaria suojaamaan japanilaisten evakuointia Guadalcanalilta. Osasto palasi 9. helmikuuta Trukille, kun saarilta oli saatu evakuoitua 12 000 sotilasta.^[2]

Alus lähti 15. helmikuuta Trukilta taistelulaivadivisioona 3:n, saattuetukialusten Junyo ja Chuyo, vesilentokoneiden emälaivan Nisshin ja raskaiden risteilijöiden Tone ja Chokai sekä niitä suojanneiden kuuden hävittäjän kanssa Japaniin. Alus siirrettiin 25. helmikuuta Sasebossa telakalle, mistä se vapautui maaliskuun alussa. Alukselle asennettiin tyypin 21 tutka sekä tyypin 3 tutkanilmaisin, minkä lisäksi aluksella olleet lentokoneet korvattiin Aichi E13A:lla ja kahdella Mitsubishi F1M:llä. Alus siirrettiin 11. maaliskuuta Kuren telakalle, missä pagoda-tyyppistä komentosiltaa laskettiin yhdellä kerroksella, pääaseiden tykinputket vaihdettiin, kaksi pienempää tykkiä poistettiin, asennettiin kaksi kolmiputkista 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, pääosa keskikannen alapuolisista luukuista hitsattiin kiinni, betonia lisättiin ohjausjärjestelmän suojaksi ja hätäperäsimen varsi asennettiin. Alus vapautui telakalta 1. huhtikuuta.^[2]

Taistelulaivadivisioona 3 lähti 1. huhtikuuta Kuresta Trukille kuljettaen Kuren 7. erikoismaihinnousuosaston miehiä. Se saapui 6. huhtikuuta Trukille, jossa kuljetetut sotilaat laskettiin maihin. Divisioona liitettiin 17. toukokuuta Attun taisteluosastoon, jolloin se lähti Trukilta Yokosukaan Attun maihinnousun seurauksena. Osasto saapui 22. toukokuuta Tokionlahdelle, missä se valmistautui vastahyökkäykseen.^[2]

Alus lähti 16. kesäkuuta Yokosukasta taisteluosaston mukana Trukille, jonne ne saapuivat 21. kesäkuuta. Alus oli 18. syyskuuta Trukin vartiolaivana, kunnes se lähti 17. lokakuuta laivaston mukana Eniwetokille. Alus saapui 19. lokakuuta Brownin atollille, mistä se lähti 23. lokakuuta Wakelle etsimään liittoutuneita. Kohtaamatta vihollista alus palasi 26. lokakuuta Trukille.^[2]

Divisioona lähti 11. joulukuuta Trukilta Maikazen ja Nowakin saattamina Saseboon, jonne se saapui 16. joulukuuta. Aluksen apuaseita siirrettiin maihin ja korvattiin kahdella kaksiputkisella 12,7 millimetrin ilmatorjuntakonekiväärillä ja neljällä kolmiputkisella 25 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Lisäksi alukselle asennettiin kaksi tyypin 0 vesikuuntelulaitetta.^[2]

Alus lähti 29. helmikuuta 1944 Sasebosta Kongon kanssa koeajoihin ja miehistökoulutukseen Japaninmerelle, mistä se jatkoi koulutuksen päätyttyä Mutsurensalmeen. Seuraavana päivänä alukset saapuivat suojueineen Mutsurensalmeen Tokuyamaan 3. polttoainevarikolle. Polttoainetäydennyksen jälkeen alukset palasivat 2. maaliskuuta miehistökoulutukseen. Alukset saapuivat 7. maaliskuuta Awajinsaarelle, mistä ne lähtivät Lingganredille Singaporen eteläpuolelle kuljettaen 103. ilmapuolustusyksikköä (241 miestä).^[2]

Alus oli 14. maaliskuuta alkaen Linggassa miehistökoulutuksessa laivaston mukana, kunnes se lähti 11. toukokuuta Tawi Tawin ankkuripaikalle. Alus oli 13. toukokuuta alkaen vara-amiraali Kuritan Force C:ssä Tawi Tawilla, kunnes se lähti 13. kesäkuuta Ozawan liikkuvassa laivastossa lähelle Panayta Guimarasiin. Alus tankattiin 14. kesäkuuta tankkereilta Guimarasissa. Seuraavana päivänä liikkuva laivasto läpäisi Visayanmeren ja Filippiinien merelle.^[2]

Ozawa jakoi 18.-19. kesäkuuta laivastonsa kahteen etelään suuntaavaan osaan ja alkuperäinen C-osasto jatkoi itään kohti Saipania. Taisteludivisioona 3 suojasi 20. kesäkuuta ilmatorjunnallaan lentotukialus Chiyodaa. Ilmahyökkäyksessä Harunaan osui pommi ja keulan lähistölle kahta puolta osui kolme. Merestä kimmonnut 500 naulan pommi tuhosi perän ohjaushuoneen ja vaurioitti yhtä akselia, jolloin turbiinimoottori piti sammuttaa. Aluksen nopeus laski 26 solmuun. Aluksella sai surmansa 15 ja haavoittui 19 merimiestä.^[2]

Vaurioitunut alus tankasi 22. kesäkuuta Okinawalla hävittäjiä, minkä jälkeen se lähti Samidaren ja Shiguren saattamana Japaniin. Alus saapui 24. kesäkuuta Saseboon, missä se siirrettiin 27. kesäkuuta telakalle korjattavaksi. Telakalla alukselle asennettiin tyypin 13 tutka ja lisättiin 25 millimetrin ilmatorjuntatykkien määrää. Aluksella olevaa tyypin 22 tutkaa päivitettiin uudella vastaanottimella. Alus vapautui telakalta 10. elokuuta.^[2]

Alus lähti 15. elokuuta Sasebosta Linggaan, mutta matkalla se käväisi Singaporessa huollossa. Alus saapui 21. elokuuta Singaporeen, missä se siirrettiin telakalle seuraavana päivänä. Alus vapautui telakalta 5. lokakuuta, minkä jälkeen se jatkoi matkaansa Linggaan. Alus liitettiin Linggassa taisteludivisioona 3:een, jossa toisena aluksena oli sen sisaralus Kongo.^[2]

Divisioona lähti 18. lokakuuta Linggasta laivaston mukana Borneoon Bruneinlahdelle, jonne se saapui 20. lokakuuta. Seuraavana päivänä Haruna tankkasi Bruneissa Nowakin. Laivasto lähti 22. lokakuuta Bruneista Leyten lahden taisteluun. Alus joutui 24. lokakuuta ilmahyökkäykseen, jolloin viisi pommia räjähti aluksen lähellä. Samana iltana laivasto saapui San Bernardinon salmeen, mistä se jatkoi muutamaa tuntia myöhemmin kohti Leytenlahtea.^[2]

Laivasto havaitsi kolme lentotukialusta, kolme risteilijää ja kaksi hävittäjää. Seuranneessa takaa-ajossa taisteludivisioona 3 määrättiin kohti itää katkaisemaan pakotie, mutta Harunan 26 solmun huippunopeus ei riittänyt mukana pysymiseen, vaan se jäi jälkeen. Haruna joutui ilmahyökkäykseen, joka ei aiheuttanut vaurioita. Seuraavassa ilmahyökkäyksessä puolitoista tuntia myöhemmin aluksen lähelle osui neljä pommia. Hyökkäykset toistuivat vielä kahdesti ilman merkittäviä vaurioita. Paluumatkalla osasto joutui vielä useaan kertaan ilmahyökkäykseen ennen saapumista Bruneihin 28. lokakuuta.^[2]

Alus lähti 8. marraskuuta Bruneista laivaston mukana Pratas Islandille. Alus palasi 11. marraskuuta laivaston muakana Bruneihin, missä se tankattiin tankkeri Hakkomarulta. Laivasto joutui 16. marraskuuta Bruneissa ilmahyökkäykseen, mutta alus ei vaurioitunut. Laivaston pääosa lähti Kureen, mutta Haruna jäi taisteluosastoon, jossa olivat Ashigara, Haguro ja kevyt risteilijä Oyodo.^[2]

Osasto lähti 17. marraskuuta Bruneista Spratly Islandille, missä se kohtasi seuraavana päivänä lentotukialusdivisioona 4:n ja sitä suojanneen Shimotsukin. Osastoon liittyivät 5. laivaston komentajaa vara-amiraali Shima Kiyohidea kuljettanut Hatsushimo sekä Asashimo, Kasumi ja Ushio. Komentaja siirsi lippunsa ankkuripaikalle saavuttuaan Ashigaralle.^[2]

Alus lähti 20. marraskuuta osaston mukana Linggaan. Se ajoi karille 22. marraskuuta Admiral Bankissä, jolloin runko vaurioitui 100 metrin matkalta. Runkoon tuli 30 metrin halkeama, jolloin alukseen pääsi 1 400 tonnia merivettä. Samana päivä osasto saapui Linggaan, jossa se tankattiin Nichieimarulta. Haruna jatkoi Singaporeen.^[2]

Alus tutkittiin Seletarin telakalla ja korjattiin tilapäisesti. Tarkastuksessa todettiin aluksen kykenevän 18 solmun nopeuteen. Alus lähti 28. marraskuuta Linggasta ja saapui seuraavana päivänä Singaporeen, missä sille kuormattiin tinaa ja sokeria. Alus lähti vielä samana iltana Hatsushimon ja Kasumin saattamana Peskadoreille Makungiin, jonne osasto saapui 5. joulukuuta. Saattajat jäivät Makungiin.^[2]

Alus jatkoi 6. joulukuuta Junyon ja suojaavien hävittäjien kanssa Saseboon. Osasto joutui 9. joulukuuta sukellusvenehyökkäykseen, jossa Junyo ja Maki vaurioituivat. Alus saapui 10. joulukuuta Saseboon, mistä se jatkoi seuraavana päivänä Fuytsukin ja Suzutsukin saattamaan Kureen. Osasto saapui 12. joulukuuta Kureen.^[2]

Alus oli 1. tammikuuta 1945 Kuressa, kun taisteludivisioona 3 lakkautettiin. Haruna liitettiin uudelleen muodostettuun Japanin 2. laivaston taisteludivisioona 1:een. Taisteludivisioona 1 lakkautettiin 10. helmikuuta 1945, jolloin Haruna liitettiin Kuren laivastoalueeseen. Alus joutui 19. maaliskuuta ilmahyökkäykseen, jolloin alukseen osui sillan taakse pommi. Se ei kuitenkaan aiheuttanut merkittäviä vaurioita. Aluksen kylkeen osui 2. huhtikuuta kelluva miina, minkä räjähtäessä sai surmansa kaksi miehistönjäsentä.^[2]

Alus joutui 22. kesäkuuta 1945 Kuressa ilmahyökkäykseen, jolloin siihen osui puolikannelle pommi. Se hinattiin seuraavana päivänä Etajimaan. Alus joutui 24. heinäkuuta uudelleen ilmahyökkäykseen, jossa alukseen osui jälleen pommi. Alus joutui 28. heinäkuuta 1945 ilmahyökkäykseen, minkä seurauksena se upposi matalaan veteen. Kahden päivän aikana alukseen osui 13 pommia, minkä lisäksi lähelle putosi kymmenen pommia. Miehistöstä sai hyökkäyksissä surmansa 65 upseeria ja merimiestä. Alus poistettiin 20. marraskuuta laivastoluettelosta. Hylky nostettiin ja romutettiin 1946-1948.^[2]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo: Southwater, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haruna (1913) Wikimedia Commonsissa