Harald Lilja

Otto Harald Lilja (9. syyskuuta 1896 Helsinki – 11. marraskuuta 1937 Freiburg im Breisgau, Saksa) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa Saksassa osana jääkäriliikettä ja työskenteli lyhyesti puolustusvoimissa ja sen ensiaskeleitaan ottaneissa ilmailuvoimissa.^[1][2]

Liljan vanhemmat olivat tehtailija Otto Johan Lilja ja Vilhelmina Edström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Saga Magdalena Wahlroosin kanssa.^[1][2]

Lilja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1914 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1914–1916 ja Dresdenin teknillisessä korkeakoulussa Saksassa vuosina 1922–1924. Lilja kävi tähystäjäkurssin Saksassa vuonna 1918 ja ohjaajakurssin Ranskassa vuosina 1920–1921.^[1][2]

Lilja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Missejoella, Riianlahdella ja Aajoella. Hän haavoittui lievästi partiomatkalla Riianlahden rannikkoasemissa 27. marraskuuta 1916. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn puhelin- ja radiokurssin.^[1][2]

Lilja astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.^[1][2]

Lilja siirrettiin sisällissodan jälkeen 1. kesäkuuta 1918 ilmavoimiin, missä hän toimi tähystäjäoppilaana Hermannin ja Turun lentoasemilla. Myöhemmin hänet määrättiin 15. joulukuuta 1918 II Ilmailuosastoon, josta hänet siirrettiin 14. helmikuuta 1919 alkaen Ilmailupataljoonan opetuskomppaniaan. Ilmailupataljoonan päälliköksi hänet nimitettiin 4. tammikuuta 1920, josta hänet siirrettiin 19. toukokuuta 1921 alkaen Ilmailukoulun päälliköksi, josta hänet nimitettiin viimein 1. maaliskuuta 1924 alkaen Ilmavoimien esikuntaan teknillisen toimiston päälliköksi. Armeijasta hän erosi 18. tammikuuta 1926 ja työskenteli sen jälkeen eri autoliikkeiden myyjänä Helsingissä vuosina 1926–1929 ja sen jälkeen Oy Servo ab:n johtajana vuosina 1930–1937. Hän kuoli 11. marraskuuta 1937 Freiburgissa Saksassa.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1919 Kapteeni 16. toukokuuta 1921		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan haavoittumismerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Suomen lentomerkki Saksan lentomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.