Eduskuntavaalit 1922 |
1919 ← | 1.–3. heinäkuuta 1922 | → 1924 | |
| Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan | Äänestysprosentti | 58,5 % 8,6 %-yks. | | Ensimmäinen puolue | Toinen puolue | Kolmas puolue | | | | | Johtaja | Väinö Tanner | P. V. Heikkinen | Antti Tulenheimo | Puolue | Sosiaalidemokraatit | Maalaisliitto | Kokoomuspuolue | Saadut paikat | 53 | 45 | 35 | Paikkojen muutos | 27 | 3 | 7 | Äänet | 216 861 | 175 401 | 157 116 | Kannatus | 25,06 % | 20,27 % | 18,15 % | | | Neljäs puolue | Viides puolue | Kuudes puolue | | | | | Johtaja | Niilo Wälläri | Eric von Rettig | Oskari Mantere | Puolue | SSTP | Ruotsalainen kansanpuolue | Edistyspuolue | Saadut paikat | 27 | 25 | 15 | Paikkojen muutos | 27 | 3 | 11 | Äänet | 128 181 | 107 414 | 79 676 | Kannatus | 14,81 % | 12,41 % | 9,21 % | |
|
Suomen kymmenennet eduskuntavaalit järjestettiin 1. ja 3. heinäkuuta 1922. Suurimpana puolueena säilyi SDP, jonka kannatus kuitenkin laski huomattavasti, kun vaaleihin ensimmäistä kertaa osallistunut Suomen Sosialistinen Työväenpuolue vei siltä ääniä. Edellisvaaleissa kaksi kansanedustajaa saanut Kristillinen työväenliitto ei asettanut ehdokkaita. Vaalien perusteella muodostettiin Kallion I hallitus, jota seurasi Cajanderin II hallitus.
Uusia kansanedustajia olivat mm. SDP:n Tuomas Bryggari, Aino Malkamäki, Viljo Rantala ja Reinhold Svento, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski, Jooseppi Kauranen, Tyko Reinikka, Juho Sunila ja Mikko Tarkkanen, Sosialistien Laura Härmä, Toivo Långström ja Matti Väisänen, Kokoomuksen Oskari Jussila, Kyösti Järvinen ja Yrjö Pulkkinen, sekä RKP:n Amos Anderson, Levi Jern ja Ferdinand von Wright. Eduskuntaan palanneita taas olivat mm. SDP:n Anni Huotari, Albin Koponen, Taavi Tainio ja K. H. Wiik, Maalaisliiton Väinö Kivilinna, Kokoomuksen Lauri Ingman, Kaarlo Kares, Matti Pesonen ja Pekka Pennanen, sekä Edistyspuolueen Rudolf Holsti ja Erkki Pullinen.
Eduskunnasta jäivät pois mm. Maalaisliiton Santeri Alkio, Kokoomuksen Juhani Arajärvi, Edvard Hannula, Theodor Homén, Ernst Nevanlinna ja Hugo Suolahti, sekä Edistyspuolueen Aleksanteri Fränti, Juho Kaskinen ja Mikael Soininen.
Parlamentarismista poiketen istunut Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.[1][2]
Tulokset
Äänestysaktiivisuus | 58,5 %[3][4] | −8,6 |
Puolue | Edustajat | Äänet |
Osuus | Lukumäärä |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 53 | −27 | 25,06 % | −12,9 | 216 861 | −148 185 |
| Maalaisliitto | 45 | +3 | 20,27 % | +0,6 | 175 401 | −13 896 |
| Kansallinen Kokoomuspuolue | 35 | +7 | 18,15 % | +2,4 | 157 116 | +6 098 |
| Suomen Sosialistinen Työväenpuolue | 27 | – | 14,81 % | – | 128 181 | – |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 25 | +3 | 12,41 % | +0,3 | 107 414 | −9 168 |
| Kansallinen Edistyspuolue | 15 | −11 | 9,21 % | −3,6 | 79 676 | −43 414 |
| Muut | | | 0,09 % | – | 772 | – |
| Yhteensä | 200 | | 100 % | | 865 421 | −95 680 |
Lähde: Tilastokeskus[5] |
Lähteet
- ↑ Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 28.1.2014.
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tiedosto "552. Eduskuntavaalit 1919-1999" (vaali_03.xls) (www.stat.fi 2005)
|
---|
| Organisaatio | | |
---|
| Politiikka | |
---|
| Vaalit | |
---|
| Toimielimet | |
---|
| Rakennukset | |
---|
| Toiminta | |
---|
| Muuta | |
---|
|